hiirun blogi

No niin. Mähän oon ollu ihan säälittävän ali-aktiivinen bloginpitäjä koko tän vuoden. ;( Mutta! En mä nyt ihan toimettomanakaan oo ollut: takana on massiivinen keittiöremppa, jonka tunnelmista teen päivitystä jossain välissä + mä oon MAALANNU! Ah, eufforia… ja kun toi mun vapaa työskentelyaika sijottuu iltayöhön kun lapset on saatu nukkumaan, niin pitää tehdä valinta: sarjisblogi vai maalaus. Noh, nyt maalaaminen on kyllä johtanu ihan 6-0, mutta kyllä mä nyt koitan taas saara aikaan muutakin, ja kun jotain saan tuolla maalauspuolella taas valmiiksi asti, niin tännehän niitä toisten riesaksi taas lätkin. 😉 Nyt kesken on vissiin, hmm.. viis taulua, joita vuoron perään maalailen. Käytän siis öljyvärejä, joiren kuivumisaikahan on ikuisuus, mutta koska tykkään maalaushetkellä tästä ominaisuudesta, en akryylimaalien kanssa oo oikein päässy koskaan samalle aaltopituudelle, vaikka niilläkin joskus jotain on tullut tuherrettua.

Tässä nyt kuitenkin jotain tuhnuja helmikuun puolelta. Tarkkasilmänen huomaa että oon lainannu lasten tusseja. 😉 En oikein osaa päättää näyttääkö puuvärit vai tussit vähemmän kamalalta, mutta huomattavasti nopiampaa ainakin oli tussityöskentely. Jos innostun, niin ehkä maltan investoida ja ostan itelleni kunnolliset tussit ja annan lasten pitää omansa. 🙂

Meillä on kovasti innostuttu sorminukketeatterista, jonka varsinaista kulta-aikaa elettiin viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa. Hauskinta on huomata miten pienikin lapsi jo tajuaa tämmösen leikin pointin. Vellu on nimittäin äärettömän innokas esiintyjä ja ottaa selvästi mallia isosiskojen esityksistä. 🙂

Anni on ollut meillä suosittu vauvan nimi jo kauan, ja se vahvisti asemaansa entisestään Mummon, eli ”hassun mummon” piirtäjän Anni Nykäsen tapaamisen jälkeen. 😉

Niin. Ihmettelempä vaan mistä tämä tulee pojille luonnostaan?? Kaikki pörisee. Jopa vaatelaatikko jossa on pyörät. 🙂

.

Näimme Sintun kanssa joulukuun alussa ketun jolkuttelevan tiellä. Jähmetyimme lumoutuneina ikkunan ääreen. Niin kaunis repolainen <3 Ihanaa aikaa ja joulun taikaa kaikille koko meidän pesueeltamme <3

.

.

.

.

.

.

.

.

Ei, aluksi ei naurattanut. Tiedossa oli vielä täytekaakun kokoamista yömyöhälle ( http://sokurihiiru.blogspot.fi/2013/09/tuskallinen-painonnosto.html ), eikä ruikun hinkkaaminen matosta ja vanhasta arkkupöydästä kuulunut alkuperäisplääniin. Sitten kyllä jo nauratti kun olin saanut lapset nukkumaan, tarkastellut nuoren herran aikaansaannosta ja soittanut miehelleni mitä se saa ruveta tekemään mun kanssa kun kotiutuu töistä. 🙂

.